Päivät kuluu, joskus paremmin ja joskus hiukka huonommin. En muistakkaan koska olisin viimeksi ollut näin rikki. Kaksi viikkoa lomaa, joista toinen meni sairastaessa ja toinen isojen asioiden pohdinnassa...

Yllätti taas itsensäkin se, miten pitkä matka on suunnittelusta toteutukseen. Oli iso kynnys päättää poismuuttamisesta, mutta vielä isompi kynnys oli kirjoittaa asuntohakemus ja painaa lähetä nappia! En edes uskalla ajatella kuinka paljon sattuu muuttopäivänä...

Muuttopäätös helpotti oloa, toivottavasti ei ainoastaan hetkellisesti. Ihanaa ajatella, että voisi asua niin, ettei tarvitsisi miettiä kuinka kuumalle suihkun jättää tai minkä tuoksuista huuhteluainetta ostaa. Pelkkiä helpotuksia arkeen... Mitään muuta huonoa en keksinyt, kuin tuon rahatilanteeni...Ja se onkin sitten jo isompi sotku selvitettäväksi. Luottotiedot menee joka tapauksessa, mutta silti tuntuu, että koko homma kyllä kannattaa. Ihan sama olenko varaton, kunhan olen vapaa!

Tänään päivä alkoi taas paskasti, kun vettä tuli taivaan täydeltä. Herran suunniteltu kalareissu peruuntui. "Mitäs sitten tehdään? Lähdetään SuperParkkiin lasten kanssa." Hiphei... Ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Liikkuminen kyllä ja lasten kanssa oleminen kyllä, mutta hänen seuransa ja rahan tuhlaus ei. Päästiin paikan päälle ja maksettiin itsemme sisään. Arvasin heti jo tuossa, että aikuisten maksut ovat hukkaan heitettyjä. Ensin herra ilmoittaa, että tämä ei selkeesti ole hänen paikkansa, koska tätä ei ole tehty lihaville. Sitten seisoo kädet puuskassa ja tuijottelee ihmisiä pahasti, kun eivät heti vapauta jotain aktiviteettipistettä seuraavalle. Pienempi tyttö teloi itsensä touhutessa kahteen kertaan, niin mlemmilla kerroilla piti raivota ja uhata poislähdöllä. Kaksi tuntia touhuttiin ja sitten hänelle oli liikaa porukkaa paikalla ja lähdettiin kotiin. Olipa ihanaa ja rentouttavaa yhdessäoloa! 

Päivän kruunasi vielä kiukuttelu siitä, kun oltiin tyttöjen kanssa valehdeltu Lapin reissun olleen kiva. Eipä kuulemma ole sitten paljon enää yhteisiä reissuja tulossa, sillä hän kyllä tulee käyttämään lomistaan suurimman osan kalastaen...Lapissa. Ihan siitä sitten vaan... 

Isompi tyttö tietää muuttoaikeista ja yhdessä jo katsottiin aluetta ja niitä muutamaa vaihtoehtoa, joihin hakemuksen laitoin. Pohtii niitä kuitenkin mielessään, niin parempi niitä kai käsitellä yhdessä. Totesi vielä nukkumaan mennessään, että "Kestetään vielä hetki äiti". Riipaisi muuten aika syvältä... Se, että tyttö toivoo muuttoa pois isänsä luota... Toisaalta taas vahvistaa sitä päätöstäni, että on aika lopettaa tämä vaihe ja astua seuraavaan...