En tiedä onko väsymyksestä, maailman hulinasta, rauhallisesta vaiheesta vai mistä johtuvaa, mutta olen nyt ehkä viitenä yönä peräkkäin nähnyt unta exästäni. Luulen, että taustalla on myös se, että olemme nyt aika paljon puhuneet lasten kanssa hänestä ja toisaalta edessä on taas uusi joulu uusin perintein, joihin hän ei enää kuulu (onneksi). Unissa tapahtumat ovat vaihdelleet laidasta laitaan, mutta fiilis on pysynyt samana; ahdistaa, itkettää, suututtaa...

Tuntuu todella typerältä itse palata koko ajan niihin puolentoista vuoden takaisiin tunnelmiin. Miksi ihmeessä? Miksi nyt? Unesta herätessäni kiukku on aina päälimmäisenä tunteena. Onko pakko pilata yöt moisella!? Tekisi mieli syyttää sitä toista osapuolta tästäkin, mutta sen verran löytyy itsekritiikkiä, ettei se taida olla tässä tapauksessa järkevää :) Ei kai kukaan toisen uniin pääse tunkeutumaan.

Luulen, että kyseessä on taas yhdenlainen vaihe asian käsittelyssä. Välillä tuntuu, että erosta on vaan pienen pieni hetki. Kai se ihminen on niin syvällä ihon alla, että 19 vuoden juurtuminen vaatii enemmän aikaa irrottautumiseen kun olisin voinut luulla. Edelleen kuulen viiltäviä kommentteja päässäni kaikessa tekemisessäni. Koska ne äänet helpottaa? Koska sen toisen sanomisilla ei enää oikeasti ole väliä? Koska myös mä saan jätettyä hänet pois elämästäni? Sitä hetkeä odotan ja tavoittelen innolla.