Tyyntä myrskyn edellä...niin se on aina.

Yksi suuri riidan aihe viimeksi, kun ero oli puheena oli makuuhuonepuuhat. Mieheni mielestä koko suhteen huono jama johtuu siitä, että makuuhuoneessa ei tapahdu mitään. Kun sitten yritin selittää, että halut on melko kaukana, jos muualla ei tapahdu muuta kuin kiukuttelua ja komentelua, niin tämä meni kuin kuuroille korville. Päälle vielä kommentti "Ja sä tiedät, että mä en ala ruinaamaan." 

Eilen illasta selkeästi miestäni halutti... Ei sanallakaan asiasta vihjaissut, mutta tässä 15 vuoden aikana on oppinut jo eleet ymmärtämään. Tämä siis tarkoittaisi sitä, että minun pitäisi jollain tavalla halukkuuteni hänelle ilmaista. Eilen kuitenkin oli tosi tyhmä päivä ja raskas ilta. Meinasin koko ajan nukahtaa, mutta sinnittelin hereillä vielä hetken, jotta olisin "seurana". Pakko oli antaa periksi ja ryhdyin nukkumaan, aavistaen, että mieheni siitä suuttuu. Ja niinhän siinä taas kävi.

Olen maaliskuusta saakka kärsinyt aina aika ajoin omituisesta yskästä. Päivät menee vielä ihan hyvin, mutta sitten öisin alkaa yskittää. Tähän vielä kuorsaus päälle, niin mieheni on ollut öisin aina välillä helisemässä asian kanssa. Tämän viimeisen angiinan jälkeen alkoi taas yskä. Muutama yö sitten heräsin tiuskaisuun "Jompi kumpi meistä nukkuu sitten sohvalla siihen saakka kun mulla on töitä ja toi sun yskäs on päällä." No...tämä sopii mulle. Nukun sohvalla aivan yhtä hyvin kuin sängyssäkin. Yksi yö meneteltiin näin ja kaikki hyvin.

Sitten seuraavana iltana, kun olin kamppeitani sohvalle siirtämässä, mieheni sanoi, ettei vielä tarvi lähteä. Hän sitten kyllä herättää, jos yskä alkaa. Yö meni hyvin...kai...ei yskää, ei herätystä.

Viime yönä taas...illasta jo alkoi yskittää. Kävin ottamassa yskänlääkkeen ja rupesin nukkumaan mainiten vielä erikseen, että voin siirtyä kyllä sohvalle, jos yskä ei hellitä. Mieheni kuittauksen "joo" tulkitsin hyväksynnäksi asialle...väärin! Aamulla sitten huutoraivarit siitä, etten sitten viittinyt siirtyä illalla jo sohvalle, kun huomasin, että yskittää. Hän nukkuu jatkossa siellä, kun mä en vaan tajua, että hänellä on tärkeä työ, jonka vuoksi on pakko saada nukkua! Joo...työ on tärkeää ja siinä pitää olla tarkkaavainen, mutta jos ei sanallakaan yöllä vihjaise asiasta, niin miten valvominen voi olla minun syytäni?? Ja päälle vielä huuto "Mä oon saatana maaliskuusta saakka sanonut sulle, että mee ton yskän vuoksi lääkäriin!" Huokaus... ja sillähän ei ollut mitään merkitystä, että lomalla heräsin 5.30 heittämään herran juna-asemalle, minne on se kaikki 1.5 km matkaa...Matka asemalle mentiin puhumatta ja vielä asemalla piti oikein paiskata autonovi kiinni mielenosotuksellisesti.

Yskä oli siis tekosyy sille, että piti taas alkaa kiukuttelemaan. Todellinen syy taisi olla se eilisen pihtaus :D Mä en oikein tiedä itkeäkö vai nauraa näiden asioiden edessä...