Alkaa hermo olemaan kotona ihan loppu. Lomalla ollaan, mutta samantien iski päälle kauhea angiina kovalla kuumeella. Kyllähän tässä vielä itse sairastaisi, mutta lapset turhautuvat tekemättömyyteen ja lisäksi tuo raivostuttava ukko sairastaa samalla!! 

Tänä aamuna hän sitten päätti purkaa omaa turhautumistaan ja kipitti yläkertaan tyttöjen valtakuntaan herättämään neidit 7.20 leikkipuistoon. Yläkerta kun ei ollutkaan herran mieleisessä kunnossa, niin alkoi armoton huuto ja tytöt saivat rangaistukseksi käskyn imuroida koko talon joka päivä koko loman ajan...Että kivat kaksi viikkoa tulossa. Varsinkaan kun ukko ei itse tee kotona mitään, niin hyvä se on muita käskeä.

Siitä sitten ilmoitus, että kymmenen minuutin päästä on oltava autossa. Ja auta armias jos sanot vastaan, niin riita on hirmuinen. Onneksi tuo käyttää vaan terävää kieltään eikä ole väkivaltaiseksi käynyt... ainakaan vielä. Siitä kun sitten huonolla tuulella ja kipeänä lähdin liikenteeseen, niin sain useampaan kertaan kuulla "Lopeta nyt vittu tai kohta menee hermot". Että näin...

Mietin todella, että miten mä oon tässä suhteessa näin helvetin lapanen. Miksi en alusta alkaen ollut enemmän oma itseni ja laittanut toista kuuntelemaan myös minun mielipiteitäni... Sen olen saanut kuulla, että olen nykyisin tylsempi kun väitän jo vastaan. On kai vaan mitta tullut täyteen... Kaikkea paskaa sitä sietääkin. Kaipa, jos en joutuisi taloudellisesti ihan kuseen, niin oisin pakannut kamppeeni jo ajat sitten. 

Eniten tässä pelottaa noiden ihanaisten tyttöjeni puolesta. Ne kun kuuntelevat ihan yhtälailla tätä paskaa isältään. Epäonnistuminen ei meillä ole vaihtoehtona. Minäkuva molemmilla tytöillä kärsii, kun vähän väliä saa kuulla olevansa lihava tai luovuttaja tms... Ja tätä ei sanota sillä tavalla huuto-raivoten, vaan ohimennen ja viiltäen...

Itseäni saan peiliin katsoa ja olen todella myös itse toiminut väärin. Kuitenkaan koskaan en ole tavoitellut omaa etuani, ainostaan sitä, ettei tarvitsisi huutaa ja tapella. Kun joka tapauksessa fyysinen paha olo tulee joka kerta kun pitää kotiin mennä ja tietää, että ukko siellä odottaa ennen mua. Raivarit kun saattavat tulla ihan milloin mistäkin.

Päivä kerrallaan ja kohti parempaa. Pienen kuopan kautta vaan...